Luin pari viikkoa sitten uutisen nuorten lukutaidon ja -innostuksen heikkenemisestä (Turun Sanomat 24.9.2012). Jutussa Turun alueen koulujen äidinkielenopettajat kertoivat, että yläkouluikäisten keskimääräinen äidinkielen taito on heikentynyt selvästi viimeisten vuosien aikana. Tämä näkyy muun muassa sanavaraston ja luetun ymmärtämisen huononemisena.
Saman jutun mukaan kolmannes nuorista ei lue ollenkaan omaksi ilokseen. Minusta se on täysin käsittämätöntä. Minulle hyvä kirja on paras keino rentoutua ja nollata ajatukset. Se irrottaa arjesta ja vie paikkoihin ja tilanteisiin, joita ei oikeassa elämässä kohtaa. Tarinoiden kautta opimme myös empatiaa, toisen ihmisen asemaan asettumista. Se taas auttaa vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa.
Jos nuoret eivät lue, luku- ja kirjoitustaito jäävät pinnallisiksi. Arjen lomakeviidakossa, opiskelussa ja työelämässä tarvitaan kuitenkin myös syvällisempää perehtymistä - tekstiviestityylillä ja hymiöillä ei pärjää.
Mekaaninen kyky lukea ei riitä nykyisen informaatiotulvan aikana. Pitää ymmärtää kielen nyanssit, erilaisten tekstityyppien erot ja tekstin takana vaikuttavat tekijät: onko kyseessä mainos, mielipide vai tieteellinen tutkimus, kuka on kirjoittaja ja mitkä ovat tarkoitusperät ja mitä vaikuttamiskeinoja teksteissä käytetään.
Pitää siis lukea paljon ja monipuolisesti. Jos tekniikka motivoi ja tekee lukemisesta katu-uskottavampaa, kannattaa ottaa tabletit ja e-kirjojen lukulaitteet käyttöön.
Aiheesta jatkettiin myöhemmin Turun Sanomissa (TS 3.10.2012): tutkimusten mukaan nuorten lukuharrastus on hyvin riippuvainen siitä, mitä muut kotitalouden jäsenet tekevät. Toisissa perheissä luetaan, toisissa ei. Siivotaan siis vähemmän ja luetaan enemmän.
Terveisin, Päivi
paivi.luoti@telegraafi.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti