torstai 14. maaliskuuta 2013

Onko puleeraus leipälajisi?


Päätoimittaja Pekka Mervola kirjoitti Keskisuomalaisessa 3.3.2013 siitä, miten viestinnän ammattilaisten ensi sijaisena tehtävänä tuntuu olevan suunnitella ja löytää kansan suuhun uppoavia, kiillotettuja  lauseenparsia. Mervolan ajatukset ovat mielestäni lähinnä stalinismin jäänteitä,  joiden viimeinen sijoituspaikka lienee Pohjois-Koreassa. Jokainen tässä päivässä elävä ymmärtää, että yhdelläkään yrityksellä ei ole varaa tiedon kaunisteluun. Kriittisyys omaa toimintaa kohtaan on elinehto. 

Mervola avaa kuitenkin silmiämme huomaamaan, miten tiukassa vanhat uskomukset ja stereotypiat elävät. Juuri toimittajathan ovat niitä pitkään illanistujaisissa viihtyviä, matkan varrella alkoholisoituneita nukkavieruja kansalaisia. Bemari-kuski on ylimielinen öykkäri ja poliitikot ovat  kaikki läpeensä korruptoituneita. Tämänhän me kaikki jo tiesimmekin!

Millä tyylillä yrityksesi viestii?


Ilman viestintää yksikään yritys ei kuitenkaan pyöri. Sekä sisäisille että ulkoisille sidosryhmille on hyvä kertoa vähintään organisaation tarkoitus. Miksi yritys on olemassa? Kysymys ei sinänsä ole viestinnällinen vaan enemmänkin toiminnallinen: yrityksen jokainen teko ja tekemättä jättäminen ovat myös viestintää.  

Mielestäni oikealla tiellä ovat ne yritykset, jotka tekevät mitä lupaavat ja viestivät siitä suunnitelmallisesti. Sitten on niitä, jotka tekevät hyviä asioita, mutta eivät kerro niistä. Mitä tuhlausta!  Kolmas vaihtoehto on olla tekemättä ja kommunikoimatta mitään.  Näissä tapauksissa ei yleensä ole puhtaita jauhoja pussissa, joten on parempi olla hiljakseen, etteivät ulkopuoliset kiinnitä huomiota. 


Puleeraus kannattaa jättää väliin


Neljäs vaihtoehto on kaikkein huonoin: ne ovat juuri Pekka Mervolan tarkoittamat puleeraajat, jotka kuorruttavat sanomaansa kaikille sopivaan muotoon ja hehkuttavat paremmuuttaan, mutta eivät elä sen mukaisesti.  Hevosenlihaskandaalissa on juuri tästä kysymys. Hiihtoliitto on jaetulla ykkössijalla.



Joitakin aikoja hyväuskoisia kuluttajia, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita voi vedättää. Todennäköisesti korttitalo kaatuu ennemmin tai myöhemmin ja kortteja keräillessä on maine mennyt. Ehkä ikuisesti.

Mitä mieltä sinä olet? 
Terveisin, MT


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti