Itse uskon, että myös laajalla tiedotejakelulla on edelleen paikkansa. Uutiset ja ajankohtaiset asiat ovat median perusmateriaalia. Ne kiinnostavat lukijoita, vaikka sama uutinen onkin muissa medioissa.
Larsenin väitteissä on kuitenkin hyviä pointteja, joihin on helppo yhtyä. Toimittajilla on entistä vähemmän aikaa perehtyä asioihin. Kuten Senja Larsen neuvoo, näkyvyyttä haluavien kannattaa välttää hakuammuntaa. Hänen mukaansa paremmin toimii yhteydenotto, joka avaa aiheen merkityksen ja kertoo, miksi se ylittää uutiskriteerit.
Alla muutama kysymys, joita kannattaa miettiä ennen laajan tiedotuskampanjan käynnistämistä:
- Tavoite - Mitä tavoitetta tiedottaminen palvelee? Miksi asiasta kannattaa kertoa?
- Sisältö - Kiinnostaako asia myös oman yrityksen ulkopuolella? Onko asia uutta tai ainutlaatuista? Liittyykö se ajankohtaiseen isompaan kokonaisuuteen tai ilmiöön? Kannattaa myös muistaa, että tiedote ei ole mainos.
- Kohderyhmä - Keitä asia voisi kiinnostaa? Talous- tai ammattimedian tai päivälehtien lukijoita? Valtakunnallista vai paikallista mediaa?
- Median toimintatavat - Tutustu erilaisten medioiden sisältöön ja aikatauluihin. Onko lehdessä sopiva palsta, johon oma asiani voisi sopia? Kuinka usein lehti ilmestyy ja milloin on deadline? Ilmestyykö lehti printti- vai verkkolehtenä?
- Muut viestinnän asiat - Ovatko yrityksen muut viestinnät asiat kunnossa: nettisivuilla hyvää ja monipuolista sisältöä ja tiedot ajan tasalla? Löytyykö yrityksestä haastateltava, joka on halukas ja kykenevä antamaan syventävää tietoa toimittajalle? Onko asiantuntija tavoitettavissa?
Tiedotteet eivät ole kuolemassa, mutta harkinta ja kunnolla tehty taustatyö ovat entistä enemmän arvossaan. Kuten Larsen kirjoittaa, yksikään toimittaja ei informaatiotulvasta huolimatta kiellä tiedotteiden lähettämistä. ”Aina sieltä joku helmi löytyy.”
Terveisin,
Päivi
paivi.luoti@telegraafi.fi
P.S. Tiedotteen kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa. Jos kiinnostaa, Telegraafista löytyy koulutus tästä asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti