Vuonna 1986 viesti kulki hitaasti. Kajaanin mittausasemalla oli havaittu poikkeuksellisen korkeita säteilyarvoja jo päivää aiemmin, mutta koska ydinvoimalaonnettomuuden mahdollisuutta ei oikein edes ajateltu, pidettiin mittausta epäluotettavana.
Viesti ei myöskään kulkenut, koska politiikka vaikutti viestin kulkuun ja sisältöön. Muun muassa presidentti Mauno Koiviston sanottiin yrittäneen lykätä suomalaisten evakuointia Kiovasta (TS Extra 23.4.2016). Nykyään viesti onnettomuuksista ehtii kännykkäkameran kautta sosiaaliseen mediaan ennen kuin viranomaiset tai media reagoivat asiaan – saati pystyvät vaikuttamaan viestin sisältöön. Mikä on siis organisaation tekemän kriisiviestinnän merkitys nykyaikana?
Virallinen tieto on valtaa
Vaikka organisaatio ei ole enää ensimmäinen viestin välittäjä, on virallisella tiedolla kuitenkin edelleen valtaa. Uutisankkoja on paljon, joten tieto tulee varmentaa. Siksi on tärkeää, että organisaatio itse toimii kriisitilanteessa ja kertoo mitä on tapahtunut, miksi ja miten se vaikuttaa toimintaan ja ympäristöön.
Tässä alla on lyhyt muistilista ns. jarrutiedotteen eli ensimmäisen tiedotteen tekoon. Se tulisi lähettää heti, kun mahdollista.
- mitä on tapahtunut?
- milloin saadaan lisätietoa tapahtuneesta?
- kuinka laajalle alueelle tapahtuman vaikutus ulottuu?
- onko organisaation toimintaa rajoitettu?
- onko tapahtunut henkilövahinkoja, onko tapahtuneesta vaaraa?
- keneltä saa lisätietoja?
Suunnitelmat kuntoon!
Jotta organisaatio selviäisi kriisitilanteesta mahdollisimman vähillä vahingoilla ja siitä aiheutuisi vain vähän haittaa toiminnalle, tulee kriisitilanteen hallintaa tukea aktiivisella viestinnällä.
Kriisitilanne ei tule kello kaulassa, joten asiaan tulee valmistautua. Kriisiviestintäsuunnitelmassa mietitään potentiaaliset kriisitilanteet, kohderyhmät, kanavat ja toimintaprosessit. Katso täältä tarkistuslistani, miten sinä olet varautunut?
Jos tarvitset apua kriisiviestinnässä tai sen suunnittelussa, ota yhteyttä!
Anna
anna.koivisto@telegraafi.fi
puh. 041 433 6165
Hieno kirjoitus Annalta. Sellainen asia tässä kriisiviestinnässä mietityttää, että ohje olla nöyrä, pyytää anteeksi ja ottaa vastuu, jos jotain klummia on sattunut, on otettu käyttöön varsinkin politiikassa erikoisella tavalla. Luullaan, että se olisi sillä sitten selvä ja jatketaan toimintaa vanhaan malliin.
VastaaPoistaSe on totta! Se, että pyytää anteeksi, ei ole suinkaan koko asian ratkaisu. Ehdottomasti on tärkeää olla pahoillaan, jos tekee virheen. Mutta se miten parantaa toimintaansa sen jälkeen tai miten asian korjaa, on vielä tärkeämpää.
VastaaPoista